torstai 14. heinäkuuta 2016

Mansikantuoksuinen palasampoo

Pitkän pitkästä aikaa ajattelin tehdä vähän (tai paljon) sampoota. Vanhat sampooni ovat aikaa sitten loppuneet, ja olen käyttänyt hiuksiin tavallista saippuaa (itse tehtyä tosin), eikä siinäkään kyllä ole mitään vikaa ollut. Ne tavallisetkin saippuapalat alkavat nyt olla lopussa, ja halusin ihanasti vaahtoavaa hiustenpesuainetta. Tällaista tein tällä kertaa. Yli puolentoista vuoden saippuantekotauon jälkeen homma oli vähän hakusessa! En meinannut muistaa, paljonko risiiniöljyä voi laittaa tai mitä määriä tuoksuöljyä olen yleensä käyttänyt. Enkä muistanut, että tuoksuöljy saattaa jäsähdyttää massan. Jotain olen kuitenkin oppinut. En enää käyttänyt lasipurkkia lipeän ja veden sekoittamiseen, koska lipeä syövyttää lasia. Muovipurkkia käytin. 


Näitä siihen tuli:
  • 701 g oliiviöljyä
  • 400 g kookosrasvaa
  • 109 g risiiniöljyä
  • 177 g lipeää (ylirasvoitus 3 %)
  • 416 g vettä
  • mansikkatuoksuöljyä
  • titaanioksidia
  • nestemäistä punaista saippuaväriä
Olen vannonut, etten enää käytä tuoksuöljyjä, vaan pelkästään eteerisiä öljyjä jos mitään, mutta halusin kuitenkin käyttää tuon mansikkatuoksun kun olen sen joskus ostanut. 

Koska tein aika ison saippuataikinan, varasin paljon muotteja. Ihania saippuoita tulossa! Näin jo mielessäni söpöt leppäkerttu- ja perhossaippuat.



Yllättäen tuoksuöljy kuitenkin jäsäytti massan. Yhden muotin ehdin tunkea täyteen saippuaa. Kiire oli, eikä kaapeista löytynyt kuin yksi tyhjä jäätelörasia.


Piti tehdä sitten tällaisia nokareita, kun ei sitä saippuaa voinut kattilaankaan jättää kovettumaan. Tässä vaiheessa oli jo aika kova kiire saada massa ylipäätään johonkin. Pikkumuotteihin sitä olisi enää ollut ihan turha laittaa, ei olisi mennyt.


En ole juuri perustanut geelivaiheesta. En ole sitä tavoitellut, mutta aika usein on toki jokin satsi osittain geeliytynyt. Tämä satsi geeliytyi ihan kunnolla! Muoteissa olevat geeliytyivät kokonaan, nokareet osittain.



Lisäys 15.7.2016. Tässä saippuat on laitettu kuivumaan. 




perjantai 30. tammikuuta 2015

Pikkuiselle pehmoisia ja isommille taas saippuaa

Sukuun on tullut uusi pieni vauva. Neuloin hänelle myssyn. (Lankana Regia Silk, ohje Ravelrysta.)



Myssyn ympärysmitta oli kuulemma riittävä, mutta niskastase oli ollut liian lyhyt! Harmi juttu, mutta vauvan isosisko voi varmaan käyttää myssyä nukella.


Neuloin vauvalle nämä putkisukatkin. Nämä lähtivät tänään postin matkaan, toivottavasti sopivat! 

*****

Tässä sitten pari kuvaa uusimmista saippuoista.


Yläkuvassa on minttusaippuoita. Näitä en ole ehtinyt vielä kokeilla, eivät ole tekeytyneet sitä kuukautta. Saippuat ovat keskeltä toffeen värisiä, reunoilta vähän vaaleampia. Alas tuli hauska venekuvio ilmeisesti siitä kun nostelin märkää saippuaa reunoilta keskelle saadakseni aikaan tuon vuoren. Ennen nostelua laitoin keskelle kuivaa minttuteetä. Tai siis niitä puruja. Vuoren keskelle piti jäädä tasainen minttusydän, ehkä olisi jäänytkin jos olisin nostellut vuoren vasta kun massa oli jähmettymässä.


Alakuvassa ylinnä on karkintuoksuinen suolasaippua. Hyvä saippua ja mukavan mieto tuoksu. 

Suolasaippuan alla on kolme joulukakkusaippuaa. Joulukakkusaippuassa ei ole mitään erillisiä tuoksuöljyjä, vaan mieto tuoksu tulee aidoista mausteista. Oikein mukava saippua tämäkin. 

Kolmantena on jokapäiväisessä käytössä oleva vaniljatoffeen tuoksuinen palasampoo (tai hiussaippua). Mukava, aika mieto tuoksu ja ihanasti vaahtoa! Pesee hiukset hyvin. Klähmästä ei ole enää tietoakaan, ja omenaviinietikkahuuhtelutkin ovat jääneet. Aika sähköiset hiukset kuitenkin ovat näin talvella. Muut saippuat kestävät kauan, mutta sampoo kuluu nopeasti! Hiukset tarvitsevat paljon, paljon saippuaa, vaahtoa ja hankaamista tullakseen puhtaiksi (ja jos jossain yrittää muka säästää aikaa tai saippuaa, ovat hiukset rasvaiset jo seuraavana aamuna).

Alimpana on huumaavasti santelilta tuoksuva banaanisaippua. Tuoksu on hyvä, mutta vähän liian voimakas. Ei sitä muuten oikein huomaa, mutta migreenissä kylppäriin astuessani tuoksu ikään kuin lyö kasvoille. Terveenä tykkään saippuasta kovasti. Minusta tuntuu, että saippuassa on banaanimaista tahmeaa liukkautta, ja ajattelen aina banaaninkuorikepposia peseytyessäni sillä. Voi olla, ettei liukkaus banaanista johdu (ja mikäpä saippua ei liukas olisi...), ja voi olla myös, että ihan kuvittelen saippuan olevan jotenkin banaanimaisella tavalla liukas.

Ennen joulua tilasin olikos se iHerbiltä pullon risiiniöljyä. Seuraavana on varmaan vuorossa taas palasampoo. Tuoksuöljyjä minulla on vielä vaikka kuinka monen monta pullollista, mutta en aio niitä enää ostaa. Jatkossa aion käyttää vain eteerisiä öljyjä tuoksuina tai yrittää saada tuoksua muista aineista. Jouluna kirjoitin joistain saippuoista valmistusainelistan, ja tuoksuöljy pitensi sitä listaa ainakin kilometrillä. Ei näyttänyt kivalta. Vanhat tuoksuöljyt aion kuitenkin käyttää jossain vaiheessa. (Ja voi toki olla, että joskus ostan jotain tosi ihanaa, mutta nyt ainakin on aikomus tämä.)

Vielä on tammikuu, mutta tänään aurinko paistoi niin keväisesti. Luin siemenluetteloita. Ilmeisesti tänäkin keväänä tuhlaan aikaa ja rahaa vimmatusti järjestäessäni kotiloille ja kirvoille paljon syötävää.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Minttusaippua



  • 306 g oliiviöljyä
  • 208 g kookosrasvaa
  • 74 g lipeää (ylirasvoitus 7 %)
  • minttuteetä n. 190 g
  • kuivattua minttua
Aloitin minttusaippuavalmistelut uuttamalla minttua sekä kookosrasvaan että veteen. Kookosrasvaa sulatin vesihauteessa lasipurkissa, ja lillutin siellä minttuteepusseja muutaman tunnin. Vedessä lillutin teepusseja pari päivää.

Vesi muuttui ruskeaksi, rasva vaaleanvihreäksi.


Muottina käytin tällä kertaa maitopurkkia. Laitoin varmuuden vuoksi kaksi sisäkkäin, jotta muotti pysyisi jämäkämpänä. Valmis saippuamassa oli kutakuinkin toffeen väristä.


Massan vähän jähmetyttyä nostelin sitä reunoilta keskelle, vähän niin kuin vuoreksi. Ettei tule neliöitä niin kuin tavallisesti. Vuoren sisuksiin piilotin parin teepussillisen verran kuivattua minttua.

Erityisesti jännitän sitä, säilyykö tässä saippuassa aavistus mintun tuoksusta, niin kuin kamomillasaippuassa melkein samaan tyyliin tehtynä säilyi.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Banaanisaippua



  • 305 g oliiviöljyä
  • 192 g kookosrasvaa
  • 118 g palmuöljyä
  • 86 g lipeää (ylirasvoitus 7 %)
  • 160 g vettä
  • n. 5 ml santeli-vaniljatuoksuöljyä
  • mäskätty banaani

Laitoin banaanimössön ensin öljyjen joukkoon. Näytti aika epäilyttävältä. Sitten surrasin ne sileäksi sauvasekoittimella. Tuli miellyttävän näköistä ja tuoksuista.


Surauteltuani lipeä-vesiseoksen öljy-banaaniseokseen kaadoin puolet syntyneestä massasta karkkirasiaan. Siihen sekoitin n. 5 ml tuoksuöljyä. Koska tuoksuöljyssä on vaniljaa, sillä pitäisi olla tummentava vaikutus. Näin saisin saippuaa, jossa suurin piirtein toinen puoli on tummaa ja toinen vaaleampaa. No, sehän tietysti onnistuu vain silloin, jos toisen kerroksen laittaa sitten kun ensimmäinen on edes jotenkin saonnut. Tämä olisi onnistunut, jos tuoksuöljy olisi ollut jäsäyttävää laatua, muttei se ollut ainakaan kovin. Aika siis näyttää tämän saippuan värityksen.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Joulukakkusaippua


  • 600 g oliiviöljyä
  • 400 g kookosrasvaa
  • 144 g lipeää (ylirasvoitus 7 %)
  • 311 g vettä + aika iso loraus lisää
  • muutama pala tummaa suklaata
  • vähän kaakaojauhetta
  • vähän siirappia
  • aika paljon morttelissa pienemmäksi hienonnettua neilikkaa, inkivääriä ja kanelia
Halusin piparkakun tuoksuista ja kakulta näyttävääkin saippuaa. Siksi aineksissa on mausteita ja siirappia. Suklaa ja kaakao ovat aidon värin saamiseksi. Olen aiemminkin tehnyt saippuaa, jossa on paljon neilikkaa, kanelia ja inkivääriä. Siinä saippuassa mausteinen tuoksu pysyi, ihan ilman tuoksuöljyjä. Toivottavasti tähänkin saippuaan tuli tarpeeksi mausteita, jotta tuoksu säilyy.



Ajattelin, että näistä sydänmuoteista tulee kustakin kaksi saippuaa. Kun laitan leivinpaperista leikatun sydämen väliin, ei itse saippuaa tarvitse leikata. Näistä muoteista saippua yleensä irtoaa aika huonosti, joten vuorasin ne kelmulla. Siitähän jää rumat kuviot saippuaan, mutta ne voi vuoleskella pois. 





Taikinaisen ulkonäön tavoittelu onnistui minusta aika hyvin! 

Kaksi päivää myöhemmin

Alla olevissa kuvissa saippuat on jo leikattu. Palat leikkasin tekopäivänä (30.10.), sydämiä viilailin tänään. Saippuat ovat vielä aika pehmeitä. Niissä on edelleen hyvä piparinen tuoksu! Taikinaisilta ne eivät kylläkään enää näytä, ehkä hieman kakkuisilta kuitenkin. Kakun muotoisiin silikonimuffinssimuotteihin laittamani saippuat saavat kovettua kunnolla ennen kuin otan ne muoteista, niistä kuvia siis ehkä joskus.


Noista sydämenmuotoisista ei tullut ihan niin ihania kuin suunnittelin. Leivinpaperipala keskellä saippuaa ei ollut hyvä juttu. Se muuttui ihan näkymättömäksi ja leikatessa sain arvata missä se on. Taas uusi ei näin -juttu opittu. Reiät ovat jotain söpöä nauhaa varten.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Huopakukkasia

Siskoni tytär täytti 4 vuotta. Tädiltä hän toivoi lahjaksi "kukkia, jotka voi laittaa hiuksiin". Tiimarien joukkotuhon vuoksi tädin oli kaiveltava vanhoja askartelu- ja käsityötarvikekeräelmiään, ja niitä tutkittuaan hän päätyi kokeilemaan, kuinka kukkien huovutus onnistuisi.

Huovutusvilloja
Huovutettuja kukanalkuja
Helmineula, pinnejä ja helmiä
Kokoon kursittuja kukkia
Ompelin kukat kasaan joustavalla nailonlangalla helmineulalla. Yhteen kukkaan tuli muutama pikkuhelmi, ei näköjään näy kuvassa. Minulla oli täysin kirkas visio kukkien syntymisestä, mutta eihän se käytännössä niin helppoa ollutkaan. Näppäriä näppejä tämä vaati. Toivon että kukat pysyvät vilkkaan tyttösen vauhdissa mukana :)



perjantai 3. lokakuuta 2014

Karkintuoksuinen suolasaippua


  • 583 g oliiviöljyä
  • 399 g kylmäpuristettua kookosöljyä
  • 140 g lipeää (ylirasvoitus 8 %)
  • 326 g vettä
  • 1 kg puhdistamatonta, karkeahkoa merisuolaa
  • 10 ml jelly beans -tuoksuöljyä



Suolasaippuaa teen lähinnä atoopikkopojalleni. Mieluiten tekisin hänelle aivan tuoksutonta tai jotenkin luonnollisen tuoksuista saippuaa, mutta tuoksuton on hänen nenäänsä pahanhajuinen, ja eteerisillä havupuuöljyillä hajustetut saippuat ilmeisesti parin vuoden käytön jälkeen tympivät. Tämän tuoksun poika valitsi itse, ja kun selosteessakin mainitaan, ettei se sisällä EU:n listaamia allergeeneja, niin kokeillaan tätä. Herkulliselta se kyllä tuoksuu!

Suolasaippuat yleensä jämähtävät leikkauskuntoon aika pian, joten laitoin reilusti vettä ja varauduin siirtämään massan muotteihin pikavauhtia. Ajattelin myös tuoksun mahdollisesti jäsäyttävän. Tällä kertaa tuoksu ei vaikuttanut saippuamassan koostumukseen mitenkään, ja monta tuntia muotteihin laiton jälkeenkin saippua oli löysää kiisseliä. Eikä se kuumunutkaan.

Suola myös valahti pohjaan, kuten alla olevasta kuvasta näkyy (jos tarkasti katsoo, kuvan laatu heikohko).


Ajan mittaan saippua kuitenkin hiljalleen sakeni, ja sekoittelin sitä välillä tasalaatuisemmaksi. Ajattelin myös, että miksi sen pitäisi olla aivan tasaista. Voisi olla ihan hienon näköistä, jos saippuasta puolet olisi suolakiteitä täynnä ja puolet tasaista saippuaa, varsinkin nuo, jotka ovat muffinssi- ja meritähtimuoteissa. Nyt on kuitenkin tasaista karkeaa saippuaa tulossa. Leikkauskunnossa nämä lienevät aikaisintaan huomenna (tänään aamupäivällä tehty).


Vaaleankellertävää on suolasaippua nyt, aiemmissa kuvissa oli (tai näyttää olevan) aika keltaista. Vieressä eilen tehtyä sampoota palasteltuna.

torstai 2. lokakuuta 2014

Vaniljatoffeen tuoksuinen palasampoo

Näitä siihen tuli:
  • 622 g kookosrasvaa
  • 408 g oliiviöljyä
  • 113 g risiiniöljyä
  • 178 g lipeää (ylirasvoitus 3%)
  • 415 g vettä + jonkin verran lisää
  • titaanioksidia
  • nestemäistä violettia saippuaväriä
  • 10 ml vaniljatoffeetuoksuöljyä



Näin isoa saippua-annosta en ole ikinä ennen tehnyt, rasvoja oli yhteensä 1143 g. Lipeälaskuri antoi nestemääräksi 286 - 428 ml. Laitoin vettä aluksi 415 g, mutta koska lipeän liukeneminen kesti kauan ja lipeä-vesiseos näytti jotenkin paksulta, lisäsin vettä aika reippaasti. Varmuuden vuoksi kaadoin liemen rasvojen joukkoon harsokankaan läpi. 

Ikävän koivutuoksukokemuksen jälkeen vähän epäröin tuoksua laittaa, mutta laitoin kuitenkin, eihän minulle mikään muu tuoksu sitä ennen ole mitään aiheuttanut (paitsi saippuan tekovaiheessa huimaa ja vähän tekee pahaa). Tein tarkoituksella ison satsin ja laitoin suhteellisen vähän tuoksua, jotta haju pysyy mietona. Tuoksu tuntui eilen illalla tuoreeltaan vähän voimakkaana, mutta oli aamuun mennessä muuttunut miellyttäväksi, sellaiseksi makean kukkaiseksi. 

Väriksi halusin hennon vaaleanliilan, joten sekoitin vähän väriainetta ja jonkin verran titaanioksidia. Tiedä sitten, vaikuttaako tuoksu väriin, vaniljatuoksuhan yleensä tummentaa. Aika näyttää.

Muotteina käytin uusia, pienen kakun muotoisia muffinssivuokia ja jogurttipurkkeja. Ajattelin, että jogurttipurkista tulee nättejä ovaalinmuotoisia sampoita, kun palat leikkaa.

Laitoin ensin massan muffinssivuokiin, saippua lohkeili kauniin vanukasmaisesti. Olisin halunnut ottaa kuvan, mutta massa kovettui vauhdilla. Karkkirasiaan se piti lappaa jo ihan voimalla ja aika röpelöiseksi jäi tuosta päältä. Massa kuumeni aika paljon muotteihin laittamisen jälkeen, karkkirasiassa ollut geeliytyi ainakin osittain.


Eilen aloitellessani hommaa jotenkin ajattelin, että nokkossampoosta on menossa viimeinen pala, mutta onneksi niitä oli vielä monen monta jäljellä. En joudu turvautumaan kaupan sampoisiin tämän kypsymistä odotellessa. Ja tästä riittää sitten muillekin jaeltavaksi.

Jogurttipurkit olivat niin ohuita, että päätin leikata sampoot paloiksi purkkeineen päivineen. Joskus saippua on todella hankala saada irti muotista, ja tähän auttaa vain aika. Pitkän ajan kuluttua saippua voi kuitenkin olla sen verran kovettunut, ettei sitä saa enää kauniisti leikattua. No, ehkä näitä ei varsinaisesti kauniiksi voi (vielä!) sanoa. Tykkään kuitenkin tuosta ovaalinmuodosta, ja myöhemmin paloja voi vuoleskella siistimmäksi. Vaikka siistiytyyhän se sitten käytössäkin. Leimasimenkin voisin yrittää jostain tehdä tai ostaa tai sitten raaputtaa pintaan jotain kivaa.



Kuukauden päästä pääsen pesemään hiukset karkintuoksuisiksi! Kumpikohan tuoksu pääsee voitolle: karkkinen sampoo vai omenaviinietikkainen jälkihuuhtelu?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Saippuoita, omenoita ja vähän muutakin

Kesällä en ole tainnut tehdä muita käsitöitä kuin tiskirättejä. Nämä langat ovat 100-prosenttista bambua (kirjava lanka) ja bambu-puuvillasekoitetta. Ne ovat olleet tässä tilassa jo kauan. Itse työ menee hyvin ja mukavasti, mutta kun pitäisi päätellä, niin ei vaan viitsi. Onneksi äiti tulee välillä kylään ja päättelee.


*****
Alla on keväällä ja alkukesästä tehtyjä saippuoita. Keltainen on voikukkasaippuaa, kirkkaanvihreä koivusaippuaa ja vihreäpilkullinen nokkospalasampoota. Kaikki onnistuivat hyvin ja ovat olleet käytössä. Koivusaippua tosin vain vähän aikaa. 

Tuntuu nimittäin siltä, että reagoin aika vahvasti sen tuoksuun. Nenä ja silmät vuosivat ja aivastelin, ostin jo allergialääkkeitä, vaikkei minulla tutkitusti mitään allergioita ole (ellei oteta lukuun lievää torakkayliherkkyyttä, joka ilmeni eräässä allergiatutkimuksessa). Allergialääkkeet eivät auttaneet, ja mies epäili uuden hienon saippuan aiheuttaneet tiputtavat silmät ja nenän. Niinpä laitoin saippuan miehen matkaan ja kas, seuraavana aamuna olin oireeton. Aivan varma en voi olla koivutuoksun syyllisyydestä, mutta nyt en uskalla sitä enää käyttää. Ovat tiukasti muovipussissa, koska vahva tuoksu tarttuu muihin, tuoksuttomiin saippuoihin. 

Palasampoo taas yllätti positiivisesti! Ihanaa kun sitä saa hangata oikein kunnolla ja tulee hieno vaahto! Pesun jälkeen hiukset tuntuvat ällön klähmäiseltä, mutta omenaviinietikkahuuhteen jälkeen ne tuntuvat puhtailta ja pehmeiltä. Lorautan ehkä ruokalusikallisen tai pari viinietikkaa purkkiin ja kaadan päälle vettä. Sitten kaadan seoksen hiuksiini. Aina sitä valuu vähän kasvoille. Viinietikan hajusta ja mausta tulee epämääräisen ruokaisa olo, mutta onneksi haju haihtuu kun hiukset kuivuvat.


*****

Omenapuut (valitettavasti ei kyllä omani, mutta muiden) ovat pullistelleet omenoita, ja satoa on korjattu ja säilötty monella tavalla. Tässä on kuivattuja omenoita, joita koko ajan kuluukin. Viipaloin omenat paperinohuiksi ja annan niiden olla kuivurissa rutikuivaksi asti. Ovat tosi herkullisia! Lisäksi on tehty ja juotu saman tien monta litraa tuoremehua, viipaloitu muutama litra pakastimeen talven paistoksia varten ja reilun litran keitin mehua. Pakastemehupullojen etiketeistä näkee suoraan hyvät omenavuodet,  kun vanhat päiväykset ovat tallella: 2010, 2012 ja 2014. Seuraavan kerran omenoita riittää mehustettavaksi varmaan vuonna 2016. 


Tässä vielä yksi tiskirätti, jonka olen onnistunut jopa päättelemään. Oi kun tykkään siitä.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Koivusaippua



  • 267 g oliiviöljyä
  • 256 g kookosrasvaa, johon on uutettu kuivattua koivunlehteä
  • 179 g rapsiöljyä
  • 96 g lipeää (ylirasvoitus 8 %)
  • 187 g koivunlehtivettä
  • 10 ml koivuntuoksuöljyä
  • jonkin verran vihreää väriainetta
Tällä kertaa en käyttänyt tuttua MMS:n lipeälaskuria, koska siinä ei ole (tai en löytänyt) rapsiöljyä. Jouduin käyttämään SoapCalcin laskuria, joka on minusta vähän vaikeaselkoinen. Ensin meinasin käyttää tuttua laskuria ja laittaa rapsiöljyn kylmästi rypsiöljynä, mutta nettiä selailtuani tulin siihen tulokseen, ettei se välttämättä ihan järkevää olisi. Tämä on tosin vähän hämmentävää, koska joskus pullossa, jossa suomeksi kerrotaan olevan rypsiä, lukeekin jollain toisella kielellä rapsi.

Mutta nyt rapsista siihen koivusaippuaan. Uutin vajaan vuorokauden ajan kuivattuja koivunlehtiä kookosrasvaan. Koivusta ei rasvaan juurikaan väriä irronnut. Vedessä tuoreet koivunlehdet taas viruivat viikon, koska jotenkin en saanut aikaiseksi ryhtyä saippuantekoon silloin kun olin aikonut. Joka päivä katsoin, onko koivuvesi vielä kunnossa, ja joka päivä tuoksu oli yhä huumaavamman saunavastaisempi. 

Värin ja tuoksun sekoitin kiisselivaiheeseen. Tämä tuoksu oli näköjään taas sitä jäsäyttävää ja kuumentavaa lajia, joten kiirettä piti muottiin lappamisen kanssa.


Tuollainen kirkas vihreä siitä tuli. Saippuamassa kuumeni muoteissa vielä hurjasti, iso muotti ilmeisesti geeliytyi täysin, pikkumuotit geeliytyivät keskeltä.


Se on sitten taas kuukauden odottelu!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Voikukkasaippua

Ainekset

  • 184 g kookosrasvaa, johon olin uuttanut voikukkaa
  • 202 g oliiviöljyä
  • 56 g lipeää (ylirasvoitus 8 %)
  • 144 ml voikukkavettä

Ehdin jo harmitella sitä, kun kitkin pihaltani kaikki voikukat pois. No, ei tarvinnut kauaa harmitella, koska jo seuraavana päivänä oli moni uusi nuppu auennut ja aidan toisella puolella oli iso määrä lisää voikukkia. Keräsin voikukkia niin paljon kuin käsiin mahtui ja laitoin uuniin kuivumaan. Seuraavana päivänä kaadoin purkkiin rypsiöljyä ja sekoitin siihen voikukan keltaiset osat. 


Sitten nuuhkaisin öljypullon suuta, ja sehän haisi ihan härskiintyneeltä. Päiväyksenkin löysin, öljy olisi pitänyt käyttää viime kesänä. Eipä auttanut muu kuin kerätä ja kuivattaa uudet kukat. Tällä kertaa uutin niitä kookosrasvaan. Rypsiöljy on hivenen kellertävää, joten ajattelin, että valkoisessa/värittömässä kookosrasvassa voikukan väri näkyy paremmin.


Ja kyllä se näkyikin! Rasvasta tuli aivan keltaista! Poika kysyi toiveikkaasti, että onko se appelsiinihyytelöä. 

Saippuan nesteeksi tein voikukka"teetä". Keitin vettä ja kaadoin sitä tuoreiden voikukkien päälle. Annoin seistä pari päivää, ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Neste oli rusehtavan keltaista. 

Saippuamassassa onneksi keltainen väri sai yliotteen. Aika monta saippuaa noin pienestäkin määrästä tuli!


*****

Tilasin Pienestä tuoksukaupasta kaoliinisavea ja vihreää saippuaväriä. Savea aion käyttää jonkinlaiseen sheivaussaippuaan. Seuraavana tekovuorossa on kuitenkin ehkä koivunhajuinen saippua, jota varten tarvitsin tuon vihreän värin. Aika pian pitää tehdä myös suolasaippuaa, taitaa olla viimeiset palat nyt menossa. Sitä varten on varattuna karkinhajuista tuoksua. 

(Nokkospalasampoopostaukseen lisäsin kuvia leikatuista sampoista.)


tiistai 13. toukokuuta 2014

Nokkospalasampoo

Ainekset

  • kookosrasva 310 g
  • oliiviöljy 203 g
  • risiiniöljy 57 g
  • lipeä 89 g (ylirasvoitus 3 %)
  • nokkosliemi 190 g
  • kuivattua nokkosta rusenneltuna


Täällä päin asuu aika tiheästi ihmisiä, mistä syystä kaikilla luontomaisilla alueilla liikkuu paljon ihmisiä ja eläimiä. Luultavasti joka ikinen lähistöltä löytämäni nokkonen on koirien tuhdisti lannoittama. Siitä syystä  en uskalla näitä nokkosia syödä, mutta näköjään uskallan niillä itseäni pestä. Huuhdoin ne tosin ennen keitteen valmistamista ja kuivaamista. Puolet nokkosista jätin yöksi hautumaan vahvaksi liemeksi, puolet kuivasin uunissa 50 asteessa luukku hieman raollaan. Aamulla huomasin, että olin tullut kuivanneeksi yhden lehtokotilovauvankin (jos niitä oli enemmän kuin yksi, niin ne päätyivät sampooseeni). 

Ylirasvoitusta jätin vain 3 prosenttia, koska minulla on epämääräinen käsitys, että palasampoon ei tarvitse ihan niin hellävaraista olla kuin tavallisen saippuan. Ja sitten jostain on jäänyt mieleen, että nokkonen sopii tummille hiuksille. Mitään tuoksua en laittanut, koska migreeni on ollut taas niin pahana että melkein pelkästä hajusteen ajattelemisestakin tulee pää kipeäksi. Haisusaippuoita kokeilen tehdä sitten kesällä, kun niitä voi pahimman katkun aikana pitää ulkona.

Saippuamassa kiisselöityi nopeasti, liekö syynä pieni ylirasvoittuvuusprosentti. Käytin muotteina tällä kertaa pieniä pashapurkkeja, suklaavanukaspurkkeja (joissa oli tosi pahan makuista Angry Birds -vanukasta, mutta purkit ovat kivan muotoisia), raejuustopurkkia ja jääpalamuotteja. En ollut varannut tarpeeksi muotteja etukäteen, ja äkkiä piti jotain kaivella jotain ennen kuin massa sakenee liikaa. Jääpalamuotissa oli joissain kohdin vähän jonkin muinaisen suklaasaippuan palasia, mutta niistä ei liene kuin esteettistä haittaa.


Tuoreeltaan massa näytti vähän pinaattikeitolta.

Yön aikana saippuat olivat kovettuneet, ja kokeilin irtoaisivatko ne helposti muoteista. Eivät irronneet. Päätin siis kerrankin yrittää olla kärsivällinen ja jättää ne kovettumaan enemmän, ennen kuin alan kiskoa niitä väkivalloin muoteistaan. Kuvia lisään sitten taas kun ovat irti ja palasteltuina. Ja kokeiltuina.

Palasampoita en ole koskaan ennen kokeillut, eikä ole hajuakaan, onko resepti lähelläkään sopivaa. Mietin myös, pääsevätkö nokkosen mahdolliset kosmeettiset ominaisuudet edes esiin saippuassa ainakaan näin tehtynä. Ehkä olisi pitänyt uittaa nokkosia oliiviöljyssä eikä vedessä? No, aika näyttänee. Tummanharmaanvihertävä nokkosliemi ei antanut saippuaan väriä juuri ollenkaan, jotenkin odotin että massa olisi ollut edes vihertävää, mutta kyllä se lähinnä valkoista on.

Lisäys 21.5.2014. Tältä nokkossampoo näyttää leikattuna. Kuin kiinteää pinaattikeittoa. Hiustenpesua näillä pitää odottaa vielä kolme viikkoa! (Ruskea saippua on syksyllä tehtyä kahvisaippuaa, jota ei itsellä ole jostain syystä tullut vielä ollenkaan käytettyä, mutta äidin ja siskon mukaan se on ihan hyvää.)